Moi. Taas.
Tänään on siis äitienpäivä, se ei varmaan ole keltään mennyt ohi korvien? Joka paikassa sitä sen verran toitotetaan. Siksipä aloin pohtimaan, mm. Tiian kirjotuksen pohjalta, että miksi ihmeessä äitienpäivää vietetään? Se aiheuttaa muutenkin kiireisille [hyvin todennäköisesti?] äideille ehkä ylimääräistä päänvaivaa, koska joko A) äitien pitää kestitä iso kasa vieraita tai B) organisoida MYÖS NÄIDEN OMA äitienpäivä siten, että suvun jokaisen äidin luona ehditään käydä.
Kuitenkin sama arjen pyörittäminen äitinä jatkuu maanantaista perjantaihin, 24/7. Eikö ne äidit silloinkin ansaitse kiitosta ja rakkautta? Ne vastaanottaa lapsensa koulusta joka päivä äiteinä. Laittaa lapsilleen ruokaa. Kasvattaa, ymmärtää ja rakastaa. Äitienpäivä on siis ihan jokaikinen päivä!
Entäpä äitienpäivä niiden naisten [ja miksei miestenkin??] kohdalla, jotka eivät syystä tai toisesta voi koskaan tulla äideiksi? Veikkaanpa, että äitienpäivän merkitys on silloin varmaan aika erilainen, kuin niille joille lapsia on siunaantunut.
Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa närää. Minä rakastan y-li kai-ken omaa äitiäni ja arvostan hänen tekemisiään enemmän kuin kenenkään. Mutta niin on joka päivä. Mielestäni kaikki äidit ansaitsevat kiitosta, jokaisen kuuluisi jokaikinen aamu aamiainen sänkyyn ja THAT'S fucking IT!!!!!!!!
Tänään on siis äitienpäivä, se ei varmaan ole keltään mennyt ohi korvien? Joka paikassa sitä sen verran toitotetaan. Siksipä aloin pohtimaan, mm. Tiian kirjotuksen pohjalta, että miksi ihmeessä äitienpäivää vietetään? Se aiheuttaa muutenkin kiireisille [hyvin todennäköisesti?] äideille ehkä ylimääräistä päänvaivaa, koska joko A) äitien pitää kestitä iso kasa vieraita tai B) organisoida MYÖS NÄIDEN OMA äitienpäivä siten, että suvun jokaisen äidin luona ehditään käydä.
Kuitenkin sama arjen pyörittäminen äitinä jatkuu maanantaista perjantaihin, 24/7. Eikö ne äidit silloinkin ansaitse kiitosta ja rakkautta? Ne vastaanottaa lapsensa koulusta joka päivä äiteinä. Laittaa lapsilleen ruokaa. Kasvattaa, ymmärtää ja rakastaa. Äitienpäivä on siis ihan jokaikinen päivä!
Entäpä äitienpäivä niiden naisten [ja miksei miestenkin??] kohdalla, jotka eivät syystä tai toisesta voi koskaan tulla äideiksi? Veikkaanpa, että äitienpäivän merkitys on silloin varmaan aika erilainen, kuin niille joille lapsia on siunaantunut.
Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa närää. Minä rakastan y-li kai-ken omaa äitiäni ja arvostan hänen tekemisiään enemmän kuin kenenkään. Mutta niin on joka päivä. Mielestäni kaikki äidit ansaitsevat kiitosta, jokaisen kuuluisi jokaikinen aamu aamiainen sänkyyn ja THAT'S fucking IT!!!!!!!!
OMG, Iikka lupasi soittaa huomenna taas uutta tatska-aikaa. Taas olisi tarkotus joulukuussa ottaa vähän uutta väriä iholle nam nam nam. Kuvaa en ole vielä saanut päätetyksi, mutta ykkössuosikkina on ehdottomasti rauhanpääskyt rintaan. Perus old-school tattoo, mutta sellainen sen olla pitääkin! Katsotaan mihin päädytään. Kyllä sitä jotain aina keksii.
Tää on ehkä siistein pääsky tähän asti, mitä oon nähny. Jotain tollasta se tulee olemaan <3
Viikonloppu oli raskas. Perjantaina olin duunissa tuolla Showdownissa jonka Team Unique Vision järjesti jälleen onnistuneesti! Kivaa oli, vaikka viikon uurastus painaakin puntissa. Perjantai jatkuikin hotelli Vaakunaan, jossa oli ensimmäiset Rockabileet. Bileissä soitti neljä bändiä, joista viimeisenä ihan legendaarinen Crazy Cavan. Minä olin kuski.
Lauantaina siunattiin Ville viimeiselle matkalleen. RIP. Illalla suunnattiin Tampereelle Lepolan tallibileisiin. Joihin en enää koskaan menen selvinpäin. Meno oli meinaan senverran rankkaa, että kuskina [taas!!!!!] ollessa ahdisti sen verran rankasti että VOI MORJES. Mutta hengissä ollaan, vaikka sunnuntaina suunnistinkin jälleen Showdowniin duuniin kolmen tunnin yöunilla.
Äsken kävin saunassa ja nyt vähän JooMiestä [aka. YesMan] starring JIM CARREY. Sitten helevetinkyytiä nukkumaan, että jaksaa taas sen opparin parissa!
Palataan hanipallerot!
H
Tää on ehkä siistein pääsky tähän asti, mitä oon nähny. Jotain tollasta se tulee olemaan <3Viikonloppu oli raskas. Perjantaina olin duunissa tuolla Showdownissa jonka Team Unique Vision järjesti jälleen onnistuneesti! Kivaa oli, vaikka viikon uurastus painaakin puntissa. Perjantai jatkuikin hotelli Vaakunaan, jossa oli ensimmäiset Rockabileet. Bileissä soitti neljä bändiä, joista viimeisenä ihan legendaarinen Crazy Cavan. Minä olin kuski.
Lauantaina siunattiin Ville viimeiselle matkalleen. RIP. Illalla suunnattiin Tampereelle Lepolan tallibileisiin. Joihin en enää koskaan menen selvinpäin. Meno oli meinaan senverran rankkaa, että kuskina [taas!!!!!] ollessa ahdisti sen verran rankasti että VOI MORJES. Mutta hengissä ollaan, vaikka sunnuntaina suunnistinkin jälleen Showdowniin duuniin kolmen tunnin yöunilla.
Äsken kävin saunassa ja nyt vähän JooMiestä [aka. YesMan] starring JIM CARREY. Sitten helevetinkyytiä nukkumaan, että jaksaa taas sen opparin parissa!
Palataan hanipallerot!
H
1 kommenttia:
Kyllä. Minustakin äitien kuuluisi saada huomiota ja kiitosta osakseen joka päivä. Mutta äitit on semmosia. Ne paarustaa ilman kiitosta ja oikeestaan nolostuu jos niitä kiitttää. "No mitä tästä nyt, täähän on ihan tavallista". Ja onhan se. Mutta silti. Jaksamista murunen ja mennään pian mielentyhjennyskävelylle <3
Lähetä kommentti