maanantaina, tammikuuta 11, 2010

Pieni ihminen uneksii

Iltaa tyypit. Tulinpa taas kertomaan mitä tähän meikäläisen päivään on kuulunut haasteen muodossa. Ja varmaan muutenkin.. No, mistä alottaisin..? No vaikka yhdestä huonosta uutisesta; mun nilkasta. Väänsin sen ikävästi töissä lauantaina kontatessani keilakoneen uumenissa erään solmun korjaamiseksi. Sen lisäksi, että en todellakaan saanu sitä solmua siitä masiinasta korjattua, onnistuin vääntään nilkkani niin että se on lauantain jälkeen turpoillut ja särkenyt vi-tus-ti. No eikä siinä vielä kaikki. Tänään työhaastattelussa (palaan siihen myöhemmin tässä postauksessa!!) eräs mini-ihminen pyysi mua heti laittaan punttinsa kunnolla, ne kun oli ikävästi noussu leikin tiimellyksessä ainakin tonne reiteen asti poikaparalla. No enhän mä voinu sanoa ei ja kun kyykistyin pojan nilkkojen korkeudelle (=todella matalalle) väänsin oman nilkan uudestaan niin että kyyneleet nousi silmään ja sattu niin maan vitusti. No joo. Varmaan on pakko mennä näyttään nilkkaa tohtoriin taas ja todeta että tipahtaako saikkua vai ei.

Sitten onnellisuusasiat;

- potilas oli PIRTEE! aaaaaaah.
- näin samalla erästä tyttöä, jonka kanssa käydyt keskustelut teki hyvää. Mä olen kiva sen mielestä, ainakin luulisin :---------------------))
- yks tekstari
- TSH; Kuninkaan paluu. Itken joka kerta katsoessani sitä vaikka tiedän tasan tarkkaan mitä siinä tapahtuu.
- työhaastis meni hyvin ja ne rakastaa mua ;------DDDDD
- kaks Sinkkuelämää jaksoa jotka tulee illalla!
- appelsiinimehu

Tänään on ollut ihan kohtuu kiva päivä. Se alkoi aika aikasin kun aloin valmistautua siihen työhaastikseen. Se oli integroidusti kahteen päikkyyn yhdellä kertaa. Ihmiset oli ihan kivoja, mutta en oo varma haluanko työskennellä päiväkodissa. Mutta eihän sinne tarvi lopun elämäksi jämähtää. Kunhan pääsis nyt jollain vähän edes vakituisemmalla duunilla alkuun. Mutta siis mä olin vitun hyvä ja ne rakasti mua. Lapsetkin rakasti ja sain heti haleja. Katotaan nyt miten eukon käy.

Sitten tuli käytyä sairaalalla ja syömässä taas äitin spakettia mmmmmm ^_____^
Nyt tarvii vielä töllätä telkusta ANTM ja ne Sinkkikset ja sitten oon taas valmista kamaa sängyn pohjalle. Huomenna olis tarkotus siivota kotona, käydä sairaalalla ja siivota isukin toimisto. Ihan kivaa kun on tekemistä, ei ehdi märehtiä kakkojen ihmisten kakkojen tekemisten perään. Tän näkösenä olin sielä sairaalalla käymässä, kuva on paskaaaaaa joten sorit!

Tossa nyt kuvaa siitä uudesta rusetti pannasta. Ihmellinen illityskuva noin muuten... :----P

Ei tähän maanantaihin muuta, ihanaa kun ei oo enää niin saatanan kylmä!!

H

PS.
11012010;

Jumala ei voi olla läsnä kaikkialla,
siksi hän loi äidin.

^___^

sunnuntaina, tammikuuta 10, 2010

:------///


Hyvää yötä.

H

Cry for me baby

Hola Amigos.
Ja paskista paskinta sunnuntaita to you all! ;-------D Seriously. Mähän sanoin kun fiilistelin hyvien uutisten äärellä, että kohta sitä tullaan alas niin että kohisee. Ja niinhän sitä tultiin. Joten fuck you. Sairaalasta sentään saatiin hyviä uutisia ja olipa tuo potilas ihan pirteenäkin siellä. Tosin vasta tänään tajusin miten lähellä kuolemaa ysti on ollut. Ja miten paljon sitä rakastankaan. Ja kun nään sen kävelevän sairaalasta pihalle, halaan sitä vartin. Enkä päästä irti.

Muuten aika kurapaskaa tää päivä. Tultiinpa taas kohinalla maan pinnalle. Tähän apatiaan liittyy muitakin ihmisiä ja niiden tekemisiä, mutta sen verran henkilökohtasella tasolla mennään näiden asioiden kanssa, että enpä ala niitä tähän eritellä. Muuta kun että toi otsikko kertoo jo jotain....


Jos kuitenkin meneillään olevan tehtävän hengessä;

- hilloviikot on taas hetkeksi historiaa!!!! \m/
- sain hyvää ruokaa
- näin veljen muksut. Vanhin niistä menee ens syksynä seiskalle joten mä oon vanha rutku jo.
- ulkona on niiiiiiiiiin kaunista. Wandan kanssa käpötellessäni oli pakko pysähdellä tutkailemaan lunta puissa. Ja parissa kohtaa oli pakko nykästä siitä oksasta niin, että lumet varisi niskaan. Ihanaa vaikka kesän lapsi oonki.
- pääsen saunaan ja mulla on jopa kolme saunaolutta ^_____^
- IMELDA MAY, aloin nimittäin porata kun kattelin siitä videota sen kotisivuilla. Vittu se on ihana nainen.. (korvaan hänellä kai nyt jotain tyhjiötä mun elämässä? mä pelkään että tahtomattani musta on tulossa sen vainooja eli hullu stalkkeri)

Että semmosta.

H

PS. 10012010;

Ystävyys lisää hyvän moninkertaiseksi,
ja jakaa pahan.

<3


lauantaina, tammikuuta 09, 2010

Bring it on!

Antaa tulla vaan, meitä ei kovin helpolla lannisteta ja parempia uutisia sain juuri. Kuitenkaan en halua nuolaista ennen kun tipahtaa, mutta saa sitä hyvien uutisten äärellä vähän fiilistellä. Eikö saakkin? Tämä on siis tälle päivälle ensimmäinen ja paras onnellisuusasia.
Tosta fiilistelystä tuli mieleen, että toisaalta on parempi olla liikaa leijumatta, nyt kun on tullut niin paljon paskaa niskaan pitkän aikaa. Eipähän sitten ainakaan putoa korkeelta, kun ei päästä itseään leijuun liian korkealle. Pessimisti ei pety.

Ajattelin tulla nyt jo kirjottelemaan, koska mä tiedän että en jaksa enää työpäivän jälkeen sitä tehdä. Onnelliseksi mut tekee tänään myös se, miten ajattelen eräästä ihmisestä. Huomaan että välitän siitä hyvin paljon, vaikka meillä ei viime aikoina olekaan ollut samanlaiset välit kuin vaikka kesällä. Sain myös vihjettä siitä miten tämä henkilö minusta ajattelee ja se lämmittää ehkä entisestään. Voi kun asiat vaan selviäisi. Parhain päin tietysti, mitä se ikinä tarkottaakaan.

Onnelliseksi mut tekee myös tuleva työpäivä. Tuntuupahan ainakin siltä, että mullakin on joku merkitys enkä olekaan vaan yhteiskunnan mätäpaise. Vaikka vähän taidan ollakkin. Mutta työtä saa tänään tehdä hyvän työkaverin kanssa, eikä tarvitse ressata mistään. Saa oikeesti panostaa siihen, että saa työt tehtyä mahdollisimman hyvin. Mä en kestä itseäni jos tiedän että olen tehnyt vaan puolivaloilla hommani. Sen siitä saa kun on perfektionistin tytär, kaikki on oltava täydellistä. Joopa.

Musiikki on viime päivinä ja viikkoina ollut eh-dot-to-mas-ti (toivottavasti se tavutetaan noin..... ; P) parasta terapiaa. Oon itkenyt, nauranut, tanssinut ja laulanut mukana niin hyvien kuin huonojenkin muistojen kunniaksi. Ilman musiikkia olisin varmasti vain ihmisraunio. Musiikki on ollut niin iso osa mun elämää ihan vauvasta asti ja se näyttelee näköjään nykyäänkin hyvin hyvin isoa roolia. Jos en saa elää elämääni musiikin kanssa, niin ei se ole mun oikee elämä. MISSÄ ON KAIKKI MUUSIKONRETKUT JOITA MÄ RAKASTAN JA VIHAAN?!?! ...LoL..

Ei kai tässä sitten muuta kun hyvää lauantaita, terkut Hansulta ja Wandalta! ^____^

H

PS. Mietelmä tänään;

On helpompi antaa anteeksi
viholliselleen kuin
ystävälleen.

Mitäs tosta tuumaatte?

perjantaina, tammikuuta 08, 2010

In my bones

Piti niitä onnellisuusasioita tulla teille kertomaan. Mutta tässä kohtaa se on tosi vaikeeta, koska tilanne ystävän kohdalla on mennyt vaan entistä huonommaksi. Olen kovin huolissani ja toivon varpaat ja sormet ristissä, että se tulee sieltä vielä ehjänä ulos.

No eipä siitä enempiä, koitetaan nyt tehtävän hengessä kuitenkin rypistää muutama..

- töissä oli loppujen lopuksi ihan hauskaa, vaikka ensin vähän jännittikin mennä sinne..
- Wanda on kotona ja mun muru
- näin pitkästä aikaa vanhaa, mutta oikein hyvää työkamuani! ^___^

Anteeksi nyt y'all mutta mä en saa rypistettyä enempää. Mieli on taas tosi matala, surullinen, ahdistunut, peloissaan ja huonona. No can do. Plus että nilkkaa jomottelee ja se turpoilee aivan vitusti työpäivän päälle. Saa nähdä kuinka sitä särkee ja meikä nukkuu ens yönä.

Eipä siis alkanut vuosi 2010kään kovin valoisasti. Toivottavasti se edetessään muuttuu paremmaksi ja valoisammaksi.

Murheellinen H kuittaa

Y'hoo

Ette arvaa ikinä mitä kuuntelen? No oikein, Imeldaa tietty! Tää nainen pistää sukat pyöriin meikäläisen jaloissa. Menkääpä SinäPutkeen (YouTube dorkat!) kuunteleen ja katseleen ^___^
Mutta pieni varotuksen sana, toi nainen on huumetta.
Kröhöm, tää alkaa kuulostaan jo sairaalta. Whatever, olen rakastunut.


Tulin vaan kirjottamaan tän päiväsen mietelmän kirjasesta, onnellisuusasiat tulee vasta illalla, koska toistaseksi ei juuri mitään ole ehtinyt tapahtua. Mutta siis se mietelmä;

Joka tuntee toiset ihmiset,
on ymmärtäväinen,

joka tuntee itsensä,

on viisas.


Ahaa.

Että semmosta tähän päivään. Klo 16 pitäs olla taas lätäköllä piiiiiiiiitkästä aikaa töiden parissa. Mitenhän se onnistuu. Vähän jännittää. Toivottavasti asiakkaat on kilttejä.

H

PS. Enkeleitä Ahvenistolle. Olet ajatuksissa rakas, jaksamista! <3




torstaina, tammikuuta 07, 2010

Till I kissed you

Imeldan levy tuli tänään postilaatikkooni ja pidän siitä aivan hurjan paljon. Se on lois-ta-va. Sanalla sanoen.. Nyt täytyy vaan hartain mielin toivoa, että se tulisi Suomeen heittään vähän keikkiä!

Ette arvaa mitä tein äsken, söin nimeltä mainitsematonta asiaa, joiden vuoksi jouduin käymään neljä kertaa mikrolla. No ei siinä sinänsä mitään, mutta joka kerta kun piti käydä siellä mikrolla, avasin mikron luukun sijasta jääkaapin oven. Joka saatanan kerta, voitteko kuvitella? Vittu mikä dorka...


Ajattelin ottaa käyttööni taas LiveJallun puolella olleen haasteen tai tehtävän tai mikskä sitä ikänä haluaakaan kutsua.. Mutta siis tarkoitus on viikon ajan joka päivältä listata päivän onnellisuusasiat eli sellaiset jutut jotka ansaitsevat erityisesti huomionsa, koska ovat niin kertakaikkisen ilostuttavia.
Tästä se taas lähtis;

- sain halin tärkeältä ihmiseltä, jonka avulla jaksan taas varmasti paremmin olla
- olen ajanut autolla taas pitkästä aikaa ja osasin sen yhä!
- IMELDA MAY <3
- rakas ystävä, jonka vointi oli jo hippasen parempi sairaalan vuoteessa. Toivottavasti tästä on suunta VAAN ylöspäin!
- tyttöbileiden suunnittelun käyntiinpolkasu, helmikuussa juhlitaan. Toivottavasti..
- oma koti kullan kallis <3
- suihku
- Taru Sormusten Herrasta kirja

Sellaset asiat on tehneet tästä päivästä hyvän. Pitkästä aikaa olo on ollut oikein hyvä. Osansa antaa ehkä eilinen keskustelu ja unikaveri, mutta muutenkin. Nyt on hyvä löllöttää loppuilta sohvalla Wanda kainalossa katellen telkkaa tai dvdeitä ja poltellen kynttilöitä. Fiilis on kait pitkästä aikaa kohdillaan. No, onneks se menee kohta ohi... :------P

Mutta ei mulla varmaan muuta tähän hätään. Kun että ADJÖ! Huomenna taas.

H

PS. Kirjanen sanoo tammikuun 7. päivänä;

Ole isä, mutta älä koskaan unohda,
että olet ihminen ja ihmisen isä.

Mitä vit....?!

tiistaina, tammikuuta 05, 2010

The happy camper

Hola Amigos. Ajattelin esitellä teille tän hieman keskeneräisen matalan majani, jossa Wandan kanssa nykyisin asustetaan. En mä tiedä kiinnostaako teitä. Mutta kun en muutakaan ohjelmaa keksinyt niin mennään vaikka tällä nyt sitten, sorit vaan.. ;----------P

Tämä on kuvattu sohvalta eteisen käytävään ja tuo musta aukko tuolla on mun makkari :-----D Se on kyllä sellanen musta aukko, että sinne jos uskaltaa niin sieltä ei normaalina Meikäläisen Masana enää tuukkaan ulos. Ehkä sen takia siellä onkin niin helvetin hiljasta. LOL. En jaksa alkaa kuvailla sitä sen tarkemmin, koska siellä ei oo muuta kun sänky eli sängen på svenska. Tossa on mun naulakko, josta hohtaa Wandan valjaat ja mun koira-kuselle-pysy-lämpösenä-siperiassa-takki.
Keittiöön pääsee tota käytävää tosta ja siellä vilkuttaakin murheellisena mun paras kamu. J.Ä.Ä.Kaappi.

Tämä kuva on samaiselta sohvalta napattu, mutta vaan toiseen suuntaan. Retroverhon takaa, eteisen käytävää vastapäätä, pääsee Wandan waltakuntaan eli takapihalle. Nyt soi takaportin bluus.
Siellä näkyy keittiönpöytää ja kattokruunua ja sensemmosta. Ei nähkääs vähät mitä! Ton lipaston päällä lepää Iksun perintökalu eli vanha, ihana ja huonokuntoinen mutta AH niin rakas putkirationi. Me lööööööv.

Tässä, kuten varmaan monet jo arvaakin, kuva sohvalta suoraan eteenpäin. Siellä on Tv-taso ja sen päällä Tv. Vaude mikä kliimaksi.

Edellisen kuvan vastakkaiselta puolelta räppästy kuva mun laiskanlinnaosastosta eli sohvasta ja nojiksesta. Tossa missä mun perseen kuva onkin sohvassa mä tönötän illat ja kaivan nenää ja piereskelen. Välillä käännän itseäni jokusen asteen vasuriin ja käyn tsekkaa Mollin sivut että oisko mulle töitä. Mutta ei oo näkyny joten oon jatkanu nenän kaivamista ja piereskelyä. Huomatkaa sisustuksen kanssa mätsäävä radioactive dog.


Että semmoinen tönö. Kuten tarkkasilmäisimmät varmaan hokas, niin multa puuttuu vielä mattoja. Ja peili, mutta sitä ei voi päätellä mistään.. Mutta siis kokovartalopeili puuttuu. Ajatelkaa, oon kulkenu viimesen kaks kuukautta kattomatta peiliin \m/
Nyt siellä toisessa päässä kuuluu sellasia "no ilmankos" ja "mä jo vittu ajattelin mikä tohon on iskeny" ja "huh" äännähdyksiä. Äite lupas mulle peilin ja matot joulu/valmistujais/synttärilahjoiks. Että ni!

Tilasin eilen itelleni Junglerecordsilta ihanan Imelda Mayn levyn. En tätä uutta Love Tattoo levyä missä on myös laajaa suosiota saavuttanut biisi Johnny got a Boom Boom vaan sen toisen. Siinä on Imeldan versioita kivoista vanhoista ralleista ja eräs suosikkivedoistani eli Imeldan ja tämän ukon Darrel Highamin (<3!) versio Everly Brothersien 1950-luvulla tekemästä Till I kissed you biisistä joka saa muuten tänkin tytön pikkarit märiks.
(YouTubesta voi käydä kuuntelemassa itse kukin sen aidon version, mikäli niin paljon kiinnostaa, en jaksa pukata mitään linkkejä tänne.. :-----))

Tämmönen on sen levyn kansi. En malta odottaa että pääsee fiilistelemään... ^____^

Ihan kun olisin vähän eksynyt aiheesta. Mutta että semmosta tähän päivään. Kävin mä kiinalaisessa syömässä (ja jäin nälkäseksi ja söin kotona lisää!!! :-o ) ja kohtasin elämäni miehen. Ei sen kummosempia....

H

PS. Kirjasen terveiset päivämäärällä 05012010;

Ihmiset ovat kuin viinit;
huonot muuttuvat vanhoina happamiksi,
hyvät tulevat vanhentuessaan
yhä paremmiksi.

Mitä vitt......?










maanantaina, tammikuuta 04, 2010

All torn down

Hei taas pullat, mun oli pakko tulla - kun viimein sain kaikki vanhat kuvat puhelimesta siirrettyä koneelle - tekemään heti postaus. Se on tribuutti vuodelle 2009 joka on paskin vuosi ollu mulle miesmuistiin. Vittu kaikki kura saman vuoden aikana niskaan. Että kiitos vuosi 2009 ja haistappa vittu! (Luvassa siis ultimate vinetystä ja porua, joten SKIP jos ei kiinnosta tai et halua pilata omaa hyvää tuultasi!)

Tammikuussa 2009 matkattiin Lappiin hyvällä porukalla mukanamme kolme moottorikelkkaa ja aikomuksenamme relata keskellä ei mitään ilman murheita ja huolia. Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja toteutti tarkoituksensa rentoutumismielessä oikein hyvin. Onpa siitä postauksiakin olemassa. Kuitenkin reissun aikana sain lääkäriltä puhelun ja sain lääkityksen lopuksi iäkseni. Haista vittu numero 1 siis tässä!
Seuraavassa randomkuvia reissulta!



Lappi oli kieltämättä yksi vuoden kohokohdista. Nautin olostani siellä täysiä. Alkuvuodesta Iksu sai myös uuden bändinsä kanssa hommat käyntiin ja loppuvuotta kohti keikkatahti oli aikamoista. Se oli pois kotoa melkeinpä joka viikonloppu. Tässä muutama kuva Flat Top Rocketsien ensimmäiseltä keikalta Tampereelta.


Keväällä tuli juhlittua erinäisten ihmisten kanssa erinäisissä kekkereissä oli siihen syytä taikka ei. Seuraavassa randomkuvia keväältä.


Kevät päättyi surullisesti kun huhtikuussa hyvä kaverimme Ville kuoli tapaturmaisesti. Nuku Ville hyvin, olet ajatuksissa. Toisessa kuvassa esiintyy itse Ville ja toisessa Iksu kun ollaan hakemassa Valianttia Villen hautajaisletkaa varten.
Tässäpä kohtaa Haista vittu numero 2!


Kesällä tuli taas piletettyä ja tehtyä töitä siinä sivussa jonkin verran. Kesään kuului siis juhannusa, rokkia, reissaamista, kaljottelua, ihania ihmisiä, aurinkoa, sadettakin sekä polttareita ja häitä (joista mulla ei muuten ole ainuttakaan kuvaa). Kaikkea sitä sisälsi kesä.


Niin meni kesä. Sitten tuli syksy ja elämä meni vituilleen. Iksu lähti (Haista vittu numero 3!), mä muutin, mä valmistuin. Nilkankin teloin (Haista vittu numero 4!). Juhlia tuli, joulut ja vuoden vaihteet. Niistä mulla ei ole kuvia. Ei auta muu kun pakata yllä olevat (ja monet kymmenettuhannet muut!!) muistot mielen sopukoihin ja rakentaa niistä onnellinen menneisyys, jota tulevaisuudessa voi muistella lämmöllä. Kiitos kaikille ketkä on osallistunut ihastuttamalla tai vihastuttamalla Hansun Haista vittu vuosi 2009 -elämänvaiheeseen.

Pakko toistaa tämä, se vaan on niin hyvin sanottu;
Ei muuta kun leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.

H

PS. Edit: Vuoden 2009 Haista vittu kohdat eivät loppuneet noihin neljään. Numero 5 on Iskän veritulppa (josta mulla ei ole kuvaa, syystä eli toisesta),
numero 6 on rakkaan ystin sairaudet ja sairaalareissut joita on riittäny. Numero 7 on se, että isoveikan ja sen muijjan rakas kisu kuoli.
And many more.

Niin että HAISTA NYT JO VITTU!










All hell breaks loose..

Mä menin eilen nukkuun tossa n. klo 21.22 ja heräsin tänä aamuna n. klo 11.21. Mitä vittua? Mistä tota unta oikeesti riittää voisko joku kertoo? Mulla oli kello soittamassa klo 9 mutta oon sen vaan törkänny kiinni ja kääntäny kylkee. Voikohan ihminen nukkua niin paljon että kohta ei enää riitä unta ja mä vaan valvon..? Sängyssä pyöriminen ilman tietookaan unesta on eniten perseestä.

Aah muute, tänään tulee neljä jaksoa putkeen Sinkkuelämää klo 21 alkaen! Ihan parasta. Olin viime maanantaina - kun oli samanmoinen setti telkkarissa - niin onnessani että istuin sen reilut pari tuntia tässä sohvan nurkassa semmonen idioottimainen virne naamallani :------DD Parasta. Kohtahan se oli Sinkkuelämää 2 leffan ensi-iltakin. Painakaa tästä niin pääsette tsekkaan trailerin. Leffaa odotellessa.... Kukahan ritari tai ritaritar lähtis mun kanssa töllään ton? ;----)


Ei vittu mulla ole enää mitään asiaa. Menen siivoon. Fuck u all!

H

PS. Sain joululahaksi ihanan kirjan, jossa on vuoden jokaiselle päivälle oma pieni mietelmä. Tälle päivälle se kuuluu näin ->

Eivät suuret vedet
voi rakkautta sammuttaa,
eivät virrat sitä
tulvaansa upottaa.

Bullshit sanon minä.

lauantaina, tammikuuta 02, 2010

Step into my coffin.

Tulipa sitten otettua vastaan uusi vuosi tässä ohi mennen. En oikein tiedä mitä siitä kertoa ja
kertoakko mitään. Perusjuopottelua hyvässä seurassa. Eipä siitä illasta oikein jää kerrottavaa lastenlapsille. Sekin tuli muuten todettua moneen kertaan. Vaikka siis kivaa toki oli, mutta ihan peruskivaa, ei mitään erityisen hohdokasta tai suurta tapahtunu. Hyviä tyyppejä ja kaljottelua. Raketteja en nähny muuten sitten muita kun ne randompaukut, joita saattoi nähdä siirtyessä eri paikkojen välillä. Mutta voi kyynel, ne ei oo mun mielestä kovin kummallisia jos rehellisiä ollaan. Ihmiset paukuttaa monta kymppiä rahaa taivaan tuuliin, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä..

Uutta vuotta aloitellaan sekavissa ja ehkä vähän pelokkaissa tunnelmissa. Kaikki on oikeesti auki mun elämässä. Ihan kaikki. Työkuviot. Ihmissuhdeasiat. Asuminen tulee sentään tod.näk. pysyyn näissä kantimissa tovin jos toisenki. Onneksi sentään se pysyy. Ja karva-apina tietysti. Mutta ei tässä auta muu kun lähtee ottaan vastaan se mitä tuleman pitää silmät, korvat ja syli auki. Tai kuten rakas veljeni asian ilmaisee; leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä. Niin se on kuulkaas.

Kävin ostoksilla tuossa männäviikolla pitkästä aikaa. Ja löysinkin ihaneja juttuja pitkästä aikaa. Vielä farkut pitäs löytää, tarvii lähtee ryysimään tonne alennusmyynteihin kun tästä arki taas koittaa. Mutta siis ne ostokset; musta peruspaita (jonka kainalosta ratkesi saumat kun riisuin sitä pois, että rock and roll HenkkaMaukka!!!), sinisävynen ruutukauluspaita (taas), pikkareita (joiden mukana vitun reteet rokkipikkarit; perseen päältä kun löytyy komia old skole ankkuri-sydän kuva!) ja ihana ja söpö rusettipanta kyseisen HenkkaMaukan lastenosastolta. Mä oon laiska enkä jaksa taaskaan alkaa mitään kuvia räpsiä, jokainen varmaan osaa mielessään kuvitella miltä uudet hankinnat näyttää.

Blogini visuaaliseen puoleen voisin koittaa alkaa kiinnittää taas huomiota kunhan saan kännystäni tyhjennettyä olemassaolevat kuvat tänne koneelle ja tyhjennettyä ton puhelimen. Saa sitten kokonaan uusilla kuvilla ja uusilla tulevilla muistoilla lähtee vuoden 2010 vastaanottoon.

Että semmosta rokkia tällä kertaa. Palataan.

H