Antaa tulla vaan, meitä ei kovin helpolla lannisteta ja parempia uutisia sain juuri. Kuitenkaan en halua nuolaista ennen kun tipahtaa, mutta saa sitä hyvien uutisten äärellä vähän fiilistellä. Eikö saakkin? Tämä on siis tälle päivälle ensimmäinen ja paras onnellisuusasia.
Tosta fiilistelystä tuli mieleen, että toisaalta on parempi olla liikaa leijumatta, nyt kun on tullut niin paljon paskaa niskaan pitkän aikaa. Eipähän sitten ainakaan putoa korkeelta, kun ei päästä itseään leijuun liian korkealle. Pessimisti ei pety.
Ajattelin tulla nyt jo kirjottelemaan, koska mä tiedän että en jaksa enää työpäivän jälkeen sitä tehdä. Onnelliseksi mut tekee tänään myös se, miten ajattelen eräästä ihmisestä. Huomaan että välitän siitä hyvin paljon, vaikka meillä ei viime aikoina olekaan ollut samanlaiset välit kuin vaikka kesällä. Sain myös vihjettä siitä miten tämä henkilö minusta ajattelee ja se lämmittää ehkä entisestään. Voi kun asiat vaan selviäisi. Parhain päin tietysti, mitä se ikinä tarkottaakaan.
Onnelliseksi mut tekee myös tuleva työpäivä. Tuntuupahan ainakin siltä, että mullakin on joku merkitys enkä olekaan vaan yhteiskunnan mätäpaise. Vaikka vähän taidan ollakkin. Mutta työtä saa tänään tehdä hyvän työkaverin kanssa, eikä tarvitse ressata mistään. Saa oikeesti panostaa siihen, että saa työt tehtyä mahdollisimman hyvin. Mä en kestä itseäni jos tiedän että olen tehnyt vaan puolivaloilla hommani. Sen siitä saa kun on perfektionistin tytär, kaikki on oltava täydellistä. Joopa.
Musiikki on viime päivinä ja viikkoina ollut eh-dot-to-mas-ti (toivottavasti se tavutetaan noin..... ; P) parasta terapiaa. Oon itkenyt, nauranut, tanssinut ja laulanut mukana niin hyvien kuin huonojenkin muistojen kunniaksi. Ilman musiikkia olisin varmasti vain ihmisraunio. Musiikki on ollut niin iso osa mun elämää ihan vauvasta asti ja se näyttelee näköjään nykyäänkin hyvin hyvin isoa roolia. Jos en saa elää elämääni musiikin kanssa, niin ei se ole mun oikee elämä. MISSÄ ON KAIKKI MUUSIKONRETKUT JOITA MÄ RAKASTAN JA VIHAAN?!?! ...LoL..
Ei kai tässä sitten muuta kun hyvää lauantaita, terkut Hansulta ja Wandalta! ^____^
H
PS. Mietelmä tänään;
On helpompi antaa anteeksi
viholliselleen kuin
ystävälleen.
Mitäs tosta tuumaatte?
Tosta fiilistelystä tuli mieleen, että toisaalta on parempi olla liikaa leijumatta, nyt kun on tullut niin paljon paskaa niskaan pitkän aikaa. Eipähän sitten ainakaan putoa korkeelta, kun ei päästä itseään leijuun liian korkealle. Pessimisti ei pety.
Ajattelin tulla nyt jo kirjottelemaan, koska mä tiedän että en jaksa enää työpäivän jälkeen sitä tehdä. Onnelliseksi mut tekee tänään myös se, miten ajattelen eräästä ihmisestä. Huomaan että välitän siitä hyvin paljon, vaikka meillä ei viime aikoina olekaan ollut samanlaiset välit kuin vaikka kesällä. Sain myös vihjettä siitä miten tämä henkilö minusta ajattelee ja se lämmittää ehkä entisestään. Voi kun asiat vaan selviäisi. Parhain päin tietysti, mitä se ikinä tarkottaakaan.
Onnelliseksi mut tekee myös tuleva työpäivä. Tuntuupahan ainakin siltä, että mullakin on joku merkitys enkä olekaan vaan yhteiskunnan mätäpaise. Vaikka vähän taidan ollakkin. Mutta työtä saa tänään tehdä hyvän työkaverin kanssa, eikä tarvitse ressata mistään. Saa oikeesti panostaa siihen, että saa työt tehtyä mahdollisimman hyvin. Mä en kestä itseäni jos tiedän että olen tehnyt vaan puolivaloilla hommani. Sen siitä saa kun on perfektionistin tytär, kaikki on oltava täydellistä. Joopa.
Musiikki on viime päivinä ja viikkoina ollut eh-dot-to-mas-ti (toivottavasti se tavutetaan noin..... ; P) parasta terapiaa. Oon itkenyt, nauranut, tanssinut ja laulanut mukana niin hyvien kuin huonojenkin muistojen kunniaksi. Ilman musiikkia olisin varmasti vain ihmisraunio. Musiikki on ollut niin iso osa mun elämää ihan vauvasta asti ja se näyttelee näköjään nykyäänkin hyvin hyvin isoa roolia. Jos en saa elää elämääni musiikin kanssa, niin ei se ole mun oikee elämä. MISSÄ ON KAIKKI MUUSIKONRETKUT JOITA MÄ RAKASTAN JA VIHAAN?!?! ...LoL..
Ei kai tässä sitten muuta kun hyvää lauantaita, terkut Hansulta ja Wandalta! ^____^
HPS. Mietelmä tänään;
On helpompi antaa anteeksi
viholliselleen kuin
ystävälleen.
Mitäs tosta tuumaatte?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti