Mä olen reipas. Ja rohkea. Sain vihdoinkin aikaseksi varata itselleni ajan hammaslääkärille. Tosin pidän 22. tammikuuta tällä hetkellä tuomiopäivänä joka lähestyy ja jonka jälkeen mä en ole enää oma itseni. Pelottaa ja ahdistaa, mutta pakko sinne on mennä. Onnistuin kuulkaas kalauttaan iteltäni piiiiiiiiiiiiiienen palan hampaasta lautasella jouluaattona. Kyllä. Lautasella. Joten se on pakko mennä näyttään. Voi olla että jotain muutakin pientä on tehtävä koska en ole lukioajan jälkeen käyny hammaslääkärillä :---------D Mutta kun ne ihmismuodon ottaneet Saatanan kätyrit on vaan niin kertakaikkisen pelottavia.
Joulukin sitten oli ja meni. Ihanaa oli taas syödä niin että napa paukku. Aatto meni omassa kodissa Wandan kanssa haliessa ja pussaillessa kun se viimein tuli kotiin. Se on muuten ollut ihanan rento ja tuntuu että sen on melkein ollut tänne mun tykö ikävä. Pelottaa vaan tuolla lenkkeillessä sen kanssa että nilkka menee uudestaan kun toi kakara vaan rakastaa tota lunta. Mutta kyllä me akat pärjätään, komiat pärjää aina.
Joulupäivänä meidän perhe kokoontui yhteen. Oli paras ilta pitkään aikaan. Sai olla kaikkien niiden ihmisten kanssa, jotka ei tuu koskaan lähteen mun elämästä, paitsi luonnollisella tavalla tietty, sitten joskus. Oli ihanaa olla äitin ja isinkin kanssa. Ja Hn ja Kn. Mutta erityisesti arvostan aikaa jonka saan olla veljien kanssa. Ne on mulle maailman tärkeimmät ihmiset enkä nää niitä tai vietä aikaa niiden kanssa läheskään tarpeeks. Meillä vaan on se tietty juttu yhdessä. Uh, Hansu oli onnellinen.. <3
Paluu arkeen on kuitenkin tapahtunut. Tosin mulle se ei tällä hetkellä ole juuri eri asia kuin pyhät tai vapaat, koska olen käytännössä työtön (tammikuun työhaastista odotellessa!!!!!). Olen saanut - nyt kun koipikin antaa jo kävellä - kotini siivottua oikein kunnolla, pestyä pyykkiä sekä annettua Wandalle juuri sen verran huomiota mitä se kaipaakin. Ajattelin nyt nauttia tästä vapaudesta, koska seuraavasta lomasta ei sitten uudessa työpaikassa ole tietoa.. Hassu fiilis kun koko tulevaisuus on auki, miljoona ja yksi ovea joista valitsen ne tietyt. Aika näyttää mihin sitä päätyy. Olen vaan niin kovin malttamaton ja haluaisin tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti roppakaupalla rakkautta ja onnellisuutta.
Ajattelin seuraavaksi mennä tohon takapihalle riehumaan. Laittaan noi puutarhakalusteet vähän läjään (joo, parempi myöhään tai jotain.. WHATEVER!!!) ja ehkä leikkiin vähän Wandan kanssa ^______^ Katotaan jos jaksaisin taas alkaa räpsiä kuvia tänne, onhan ne kuitenkin piristäviä tuolla väleissä....
Nyt se on moi,
H
PS. Haluan vielä muistaa pienellä elämänviisaudella tähän loppuun, josta jokainen - myös minä itse - voi ottaa vaarin;
Elämä ei ole ongelma joka pitäisi ratkaista,
vaan todellisuus joka on koettava.
Joulukin sitten oli ja meni. Ihanaa oli taas syödä niin että napa paukku. Aatto meni omassa kodissa Wandan kanssa haliessa ja pussaillessa kun se viimein tuli kotiin. Se on muuten ollut ihanan rento ja tuntuu että sen on melkein ollut tänne mun tykö ikävä. Pelottaa vaan tuolla lenkkeillessä sen kanssa että nilkka menee uudestaan kun toi kakara vaan rakastaa tota lunta. Mutta kyllä me akat pärjätään, komiat pärjää aina.
Joulupäivänä meidän perhe kokoontui yhteen. Oli paras ilta pitkään aikaan. Sai olla kaikkien niiden ihmisten kanssa, jotka ei tuu koskaan lähteen mun elämästä, paitsi luonnollisella tavalla tietty, sitten joskus. Oli ihanaa olla äitin ja isinkin kanssa. Ja Hn ja Kn. Mutta erityisesti arvostan aikaa jonka saan olla veljien kanssa. Ne on mulle maailman tärkeimmät ihmiset enkä nää niitä tai vietä aikaa niiden kanssa läheskään tarpeeks. Meillä vaan on se tietty juttu yhdessä. Uh, Hansu oli onnellinen.. <3
Paluu arkeen on kuitenkin tapahtunut. Tosin mulle se ei tällä hetkellä ole juuri eri asia kuin pyhät tai vapaat, koska olen käytännössä työtön (tammikuun työhaastista odotellessa!!!!!). Olen saanut - nyt kun koipikin antaa jo kävellä - kotini siivottua oikein kunnolla, pestyä pyykkiä sekä annettua Wandalle juuri sen verran huomiota mitä se kaipaakin. Ajattelin nyt nauttia tästä vapaudesta, koska seuraavasta lomasta ei sitten uudessa työpaikassa ole tietoa.. Hassu fiilis kun koko tulevaisuus on auki, miljoona ja yksi ovea joista valitsen ne tietyt. Aika näyttää mihin sitä päätyy. Olen vaan niin kovin malttamaton ja haluaisin tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti roppakaupalla rakkautta ja onnellisuutta.
Ajattelin seuraavaksi mennä tohon takapihalle riehumaan. Laittaan noi puutarhakalusteet vähän läjään (joo, parempi myöhään tai jotain.. WHATEVER!!!) ja ehkä leikkiin vähän Wandan kanssa ^______^ Katotaan jos jaksaisin taas alkaa räpsiä kuvia tänne, onhan ne kuitenkin piristäviä tuolla väleissä....
Nyt se on moi,
H
PS. Haluan vielä muistaa pienellä elämänviisaudella tähän loppuun, josta jokainen - myös minä itse - voi ottaa vaarin;
Elämä ei ole ongelma joka pitäisi ratkaista,
vaan todellisuus joka on koettava.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti